maanantai, heinäkuu 13, 2009

Sisäänajo


Autot sun muut moottorilla käyvät vekottimet vaativat sisäänajon, itse tein sellaisen uusille kengilleni. Olen sellainen ihminen joka panostaa kenkiin kerran pari vuodessa, yleensä ne kengät joita käytän eniten kestää max pari vuotta... katotaan mitä nämä kestää. Edelliset Niken lenkkarit kesti pari vuotta ja nyt niiden aika jätti pohjallisten katoamisen myötä.

Uudet kengät tuli hankittu Prismasta alesta. Jalkaan eksyin Adidaksen Gore-Tex Flint Low CP lenkkarit. Harvoin on kengät istuneet ensimmäisen päivän jälkeen jalkaan niin hyvin kuin nämä popot. Aamusta asti märät sukat jalassa kulkeneena kengät muotoitui purojen varsia tallustaessa muotoonsa ja nyt ne on kuin luotu jalkoihini.

Mitä sisaanajo vaati, märät sukat, hieman pludausta mutavellissä ja tietysti tarpeeksi kilometrejä monipuolisessa maastossa.

Linkki popoihin

sunnuntai, heinäkuu 12, 2009

Toinenlainen tapa viettää synttäreitä


Jonkun kaipaama skootteri löytynee tästä purosta.

Vantaan kaupungin pienvesiselvitys oli jäännyt hieman vajavaiseksi kalastotietojen osalta ja Skes ry päätti hieman täydentää tietoja pienellä kalastuspäivä tempauksella. Kalamaratonista tutuille porukoille lähetettiin kutsut tulla selvittämään Vantaan vesien kalastoa.

Oman tiimini kasasin purokalastukseen erikoistuneista Ari Virtasesta ja Aatu Oikarisesta. Työnjako oli selvä, minä kelaongella, Ari virvelillä ja Aatu perholla. Tällä tiimillä käytiin suurin osa kohteista läpi.

Lauantai aamuna nukuin historiallisesti ohi kellon soiton ja heräsinkin Aatun soittoon 5.30. Edellisenä iltana olimme sopineet tapaamisen Korson s-marketin parkkipaikalle kuudeksi.

Siemailin parkkiksella autossa istuen termarista pikaisesti keitettyä kahvia sen minkä pystyin... oli h.vetin pahaa. No ensimmäisenä paikalle saapui flunssan kanssa viikon tapellut Ari. Hetken päästä katsoimme kuinka punavalkopipoinen skeittari kiisi hirveää vauhtia kohti asemaa, Aatuhan se oli menossa uudelle s-marketille.

Ensimmäinen kohteemme oli paikka jossa tiesimme aikoinaan tapahtuneista taimenistutuksista, tavoitteemme olikin saada havaintoa taimenista ja myös muusta kalastosta.

Ensimmäinen etappi oli epätoivoista kalastamista, päätimmekin Aatun kanssa jatkaa matkaa autolla alavirtaan seuraavalle sillalle ja ilmoitin asiasta Arille joka päätti taapertaa läpi ryteikön.

Seuraavan sillan rumpu tuottikin odotetun tuloksen. Ensimmäinen taimen oli haavittu ja tarkistuksessa selvisi että se on rasvaeväleikattu 2-vuotias istari.

Kalastaminen purolla vaatii hermoja.

Samalla kävimme eri kalastusmuotojen välistä kilpailua, parhaat paikat annoin suosiolla perho -ja virvelillä kalastaville. Itse sain ensimmäisen tärpin vasta puron puolenvälin paikoilla jolloin kosken alapuolella kävi joku tukistamassa kärpäsentoukkaa. Samalla paikalle saapui Aatu ja annoin koordinaatit ja ei hetkeäkään kun kaunis luonnonkudusta peräisin oleva taimen oli haavissa kuvattavana.
Rasvaeväleikatut taimenet on Vantaanjokeen istutettuja, silti erittäin kaunis kala.

Ojaksi nimetty puro antoi meille yhteensä 2 rasvaevällistä ja 3 rasvaevätöntä taimenta, lukuisia särkiä ja salakkoita. Kalastaminen tällaisessa paikassa syö hermoja, jatkuvaa rämpimistä märässä ruohikossa sopivia paikkoja etsien. Tosin anti ja tieto jonka saimme oli koko vaivan arvoinen.

Saalis:

Onki: 1, taimen, useita särkiä ja salakoita
Perho: 3 taimen
Virveli: 1 taimen

Seuraava paikkamme oli nimetty "Mustikkasuonojaksi", tämä hieno pieni puro puikkelehtii ylästön omakotialueen keskellä kohti Vantaanjokea jossa se laskee Pitkäkosken alapuolelle. Puron vesi oli viileää, pohja soraa/hiekkaa, lampareissa uiskenteli katkoja, kaloja ei tavoitettu. Yksi havainto saatiin kun Aatu säikytti noin 10cm kalan puron toisessa haarassa.

Matkamme jatkui kohti Varistonojaa, tätä paikkaa olin käynnyt aikoinaan ihailemassa kun vaimoni oli läheisessä Eurokankaassa töissä. Kohteeksi otimme puistoon padotun lammen, taas on maisemarkkitehtien märkäuni ollut vauhdissa kun pato/koski oli tehty niin että vettä virtasi pieni liru kivien keskellä noin 4m leveässä uomassa. Lammesta tuli saaliiksi ärhäköitä särkiä, toinen joukkue oli saannut lisäksi ahvenen.

Saalis:

Onki: 1, särkiä
Perho: tärppejä
Virveli: tyhjää

Sovimme puhelimitse Siloneulan sakin kanssa seuraavaksi kohteeksi "Vetokangaksen lammen". Lampi sijaitsee Kaivokselan teollisuusalueen ja Vantaanjoen välille jäävällä pätkällä. Lampi taitaa saada vetensä pohjavedestä, kirkas lähes väritön vesi houkutteli koittamaan nouseeko saalista. Aluksi sain kalastaa yksin onkineni seuranani vain yksi auringonpalvoja.



Kun Ari oli saannut siimasotkunsa selville ja saapui rantaan sai palvoja tarpeekseen ja häippäisi. Taisi olla kaksi raavasta kalalle haisevaa miestä liikaa vähäpukeiselle naiselle. Samalla Siloneulan hemmot laskeutuivat toiselle puolelle lampea ja alkoivat viskoa haukivieheitään, ei hetkeäkään kun ensimmäinen hauki kontakti oli otettu ja samalla Ari huuteleli että hauki tuli. Pieni tumppi noin 30cm roikkui siiman päässä Rapalan Coundown 4cm poskipielessä. Tämä riitti meille, jatkoimme matkaa kohti uusia seikkailuja.


Saalis:

Onki: bongattu heinätavi poikue ja auringonpalvoja
Perho: sukkia vaihtamassa kotona
Virveli: hauki



"Kirkonkylänoja" laskee Kehä 3:mosen ali Keravanjokeen Koivuhaan teollisuusalueen halki. Hienosti on puro pitänyt pintansa alueella jonka rakennuspaine on suuri. Aloitimme kalastuksen Kuriititien sillalta, minä lähdin alavirtaan, Ari ylävirtaan. Heti ensimmäisessä montussa oli pieniä särkiä ja salakoita parvi, laji bongot ylös ja matkaa jatkamaan.

Noin sadan metrin matkalla ennen kehän alitusta oli useita satoja särkiä ja salakoita parvissa uiskentelemassa, välillä näkyi pieniä hauen tumppeja ruovikoiden suojissa odottamassa sopivaa hetkeä iskeä. Alimman mutkan syvänteestä karkuutin suurehkon särkikalan, taisi koon 22 numeron koukku olla syynä siihen.

Aatu oli saapunut paikalle ja soitto kertoi taimenhavainnosta purossa, menin katsomaan ja näinhän siinä putken päässä oli taimen syömässä hyönteisiä virrasta.



Matkamme jatkui puroa ylemmäs, yllätys oli melkoinen kun rämmimme läpi ryteikköjen puron rannalle. Syvässä uomassa kulki todella hieno puro, luonnonsoraikkoja, paljon puuainesta uomassa hienoa aluetta taimenien elellä. Upeimpia paikkoja oli tämän pätkän ylimmät osat, noin 200m pitkä koski joka puikkelehti isojen kivien välissä ylittäen sorapenkkoja. Pahaa teki katsoa rekkaparkin kohdalla rantaa, roskia, kaljatölkkejä yms paskaa varmaan vaan viskottuna nupista pois siivouksen yhteydessä.

Tässä purossa on potentiaalia tulla yhdeksi monista taimenen elin -ja lisääntymispuroiksi Vantaana alueella ja taitaa olla että se on jo nykyisellään sellainen.


Saalis:

Onki: useita särkiä ja salakoita
Perho: valokuvattu taimen
Virveli: tyhjää

Kotinurkille suunnistimme seuraavaksi, koukkasimme Mari-Anna Närhen ja Antero Virkkusen kyytiin ja painuimme meille kahvitauolle. Tauon jälkeen joukkoomme liittyi vielä Emma Laine. Suunnistimme Krapuojalle erikohtiin kalalle. Yllätys oli melkoinen kun paikallinen mansikkapaikan pitäjä ei pitänyt kävelystämme hänen pellon reunalla vaan tuli kertomaan kuinka pilaamme hänen elinkeinomme että menkääpäs toiselle puolelle puroa. Totesin pojille, nyt mennään että tää kohta oli tässä :)

Ajoimme seuraavalle rummulle ja kokeilimme onnistuuko kalastaminen, Ari uitteli vaappua putkeen ja saikin pari ahven tärppiä muiden heittäessä tyhjää.


Antero Virkkusen saama mahdollinen se-seipi.

Liityimme alempana Mari-Annan sakkiin ja saimmekin huomata kuinka mahdollisesti se-seipi oli nostettu rannalle. Itse sain kohdasta vain salakoita ja särkiä. Viimeinen kohde listalla oli Gumböleträsk, katsoin että polku kulkisi perille Porvoonmoottoritien seisakkeelta, näimpä lähdimme suunnistamaan sinne.



Saalis:

Onki: useita särkiä ja salakoita
Perho: tyhjää
Virveli: ahven tärppi

Seisakkeelta matka kohti lampea oli mielenkiintoinen. Mitä lie vaakapystymamboa rekkamiehet harrastaneet keskenään, kortsupaketteja, liukuvoidetta yms tavaraa metsä täynä. Paikka taitaa olla oikein putkenrassaajien vakiopysäkki ennen satamaan saapumista. Mitähän Helsinkiin saapuva matkailija ajattelee kun kuuntelee yön pimeinä tunteina luontoääniä metsän uumenista opastinkartasta majapaikallensa ajoreittiä miettien.

Reitti metsän läpi meni joutuisasti ja saavuimmekin lutakolle joka on Gumböle träskin alapuolella. Totesimme rannalla ollessamme että taidetaankin tästä lähteä Honkaluotoon, umpeenkasvanut seisova vesi ei napannut kuten ei onkeenikaan joka lillui noin 5minuuttia ainoassa kohdassa jossa edes pystyi onkimaan.

Toinen joukkoe kertoi honkiksessa käyneensä juuri tuolla Gumböle träskillä... heidän nimensä oli paikalle Skämbäck träsk, kuulemma sieltä tuli ruutanan lisäksi helvetisti kusiaisia ja turhaa taapertamista eksymisen muodossa useita kilometrejä. Tätä tuskaa oli hyvä lievittää miestäväkevämmällä.



Saalis:

Onki: X x tyhjä kortsupaketti
Perho: tajusi jättää väliin
Virveli: ...



Päivä oli todella hieno, oli kiva tavata jälleen Km-porukoita ja rupatella kuulumisia. Näki hengestä joka nuotiolla istuskellessa oli että tämä ei varmastikaan ole viimeinen tempaus tämän vuoden puolella.

Kalastimme päivän aikana 67 kohteesta 53 jota voi pitää loistavana suorituksena. Näistä kohteista 19 oli merkitty kohteiksi joiden kalastosta ei ole tietoa ja mistä kalasjat saivat saalista. Kohteista oli rajattu lisäksi pois sellaiset joista tiedettiin olevan ennalta paljon tutkimustietoa.


Päivän lajilistaa:


Ahven, särki, salakka, kolmipiikki, kymmenpiikki, seipi, taimen, hauki, suutari, törö, turpa, ruutana, sorva ja lahna.

lauantai, heinäkuu 04, 2009

Longinoja taas entistä ehommaksi



Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry järjestää yhdessä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Malmilla virtaavalla Longinojalla purokunnostustalkoot 26.7.09. Longinoja on SKES:n Taimentiimin pitkäaikaisin ja kaikin puolin läheisin kunnostuskohde.

Syke on tehnyt perustyötä Longinojan nyt kunnostettavalla alueella on vuonna 2006, mutta alueen suurin ongelma on suurista virtaamavaihteluista johtuva eroosio ja soraikkojen liikkuminen.

Talkoiden tavoitteena on suojata sortuvia penkkoja kiviaineksella sekä tuoda lisää soraa jo tehtyjen soraikkojen paikoille. Tämän lisäksi tehdään Ykköskehän yläpuoliselle pätkälle monipuolisempaa elinaluetta alueen kaloille.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on järjestänyt yli 100 tonnia kiviainesta talkoita varten puron varteen.

Talkooalue sijaitsee ylävirtaan Ykköskehästä noin 100 metriä. Paikalle pääsee kätevästi julkisilla, junilla Pukinmäen asemalle ja busseilla, jotka tulevat Malmille tai Pukinmäkeen. Lisätietoa ja ilmoittautuminen juha.salonen@skes.fi tai 050 594 9998.

tiistai, kesäkuu 23, 2009

Centteriä koko kansalle

Meinasin saada rakkaaltani turpaan kun totesin pienokaisemme olevan isompi kuin keväällä kuoriutunut taimenen poikanen.

On lapsi oppinut heti pahoille tavoille kun centteriä rupesi näyttämään sairaalan tädille joka yritti saada kääntymään sopivaan asentoon ultraa varten.

On se hieno katsoa oman jälkeläisensä sydämen lyöntejä, potkuja ja käden heilautuksia ensimmäisen kerran muuten kuin omissa mielikuvissaan.

lauantai, kesäkuu 20, 2009

Mielenkiintoinen blogilöytö

Surffailessa löytyy kaikkea kivaa, nyt löytyi blogi jossa on juttuja kalastuksesta, ympäristönsuojelusta jne... kannattaa katsoa. Moldychum

torstai, kesäkuu 11, 2009

Longinojaa kunnostettiin yhteistyöllä


Toiminta kalojen ja vesien suojelun eteen voi olla monien tahojen summa. Hyvää yhteistyötä Helsingin kaupungin, rakennusurakoitsijan ja talkoolaisten välillä päästiin todistamaan Helsingin Malmilla virtaavalla Longinojalla.

Vantaanjoen ensimmäistä sivupuroa Longinojaa kunnostettiin Helsingin kaupungin pienvesiohjelman mukaisesti touko-kesäkuun vaihteessa. Kunnostuksiin saatiin suuria luonnonkiviä viereiseltä rakennustyömaalta. Kunnostuksissa tarvittava muu kivimateriaali tuotiin kaupungin varastosta. Kunnostusalueen suunnittelun ja ohjauksen toteuttivat Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran nuorisojaoston, Taimentiimin puheenjohtaja Juha Salonen ja Virtavesien hoitoyhdistyksen Aki Janatuinen.

Opastajien apuna olivat puron vakiotalkoolaiset Aatu Oikarinen, Jani Korelin ja Matti Salonen. Kaupungin puolelta kunnostuksissa oli suurena apuna kuorma-auton kuljettaja Görsti, joka haki ja laski puroon kauhalla kivet paikoilleen. Omat ideansa toi myös pienvesiohjelman toteuttaja Tomi Silander kaupungin rakennusvirastosta.

Eroosio ongelmana purossa

Puron elvytystyön suurin ongelma syntyy eroosiosta ja sen synnyttämistä kiintoaineskulkeutumista. Irtoava aines tukkii vaelluskalojen kutusoraikot, jolloin niiden sisällä olevat mätimunat tukehtuvat keväisin. Aines myös täyttää puron syvemmät alueet hiljalleen ja madaltaa näin kaloille tärkeitä elinalueita. Urbaaneissa citypuroissa eroosion vaikutusta edesauttavat myös suuret äkilliset virtaama vaihtelut. Suurin osa valuma-alueesta on pinnoitettu, jolloin sadevedet valuvat viemäreiden kautta nopeasti puroon.

Talkoiden yhtenä tavoitteena olikin estää Longinojalla sortuvien penkkojen eroosio tukemalla ja kiveämällä puron laitoja.

Kiitoksensa kunnostuksiin toi talkoiden alussa virrasta löytynyt, tänä keväänä syntynyt taimenen nollikas. Tämä noin neljän sentin mittainen poikanen ikuistettiin valokuvaan ja laskettiin takaisin kivien suojaan.

Longiojan seuraavat perinteiset kunnostustalkoot pidetään 26. heinäkuuta. Tuolloin on tarkoitus parantaa Suomen ympäristökeskuksen tekemää aluetta käsityönä kiveämällä ja sorastamalla puroaluetta.

lauantai, kesäkuu 06, 2009

Etusivun foto


Eipä ole ennen kuolleen taimenen kuva peittänyt puolta Metro-lehden etusivusta. Itse en tätä tiennyt ennenkuin luin purokatselmus reissulla sähköpostit kännykällä, Mikael oli laittanut että "olet kai huomannut, että sun Mellarikuvasi vie tänään puolet Metro-lehden kannesta".

En ollut huomannut mutta nyt on lehtia tallessa Virhossa Mellunkylänpurosta vastaavalle Virtasen Arillekin löytyy oma kappale arkistoihin.

Ojasta puroksi, purosta joeksi, joesta roskien loppusijoituspaikaksi



Teimme sateisena perjantaina Longinoja katselmuksen Syken Auri Sarvilinnan ja Mari-Anna Närhen kanssa. Tavoitteena oli kirjata ouron valuma-alueen ongelmia myöhempää käyttöä varten.

Kuvagalleriasta voi katsoa kuinka saman valuma-alueen sisään mahtuu monia upeita ja harmittavasti myös vähemmän upeita paikkoja. Hiennoimmat paikat löytyy puron latvoilta missa uoman pohjan peittää hiekka, karike ja vesi on väritöntä. Pahimmat paikat taas löytyy Malminkaaren alapuolelta, täällä uoma on reunustettu ja pohjustettu murskeella, pinnalla lilluu roskapusseja ja levää.

Retken ansiosta selvisi myös se että puron latvahaaran kahdesta alkulähteestä tulee pohjavettä, toisessa ihmisen avustamana ja toisessa luontaisesti.

Kuvagalleria