Tutustumassa Mäntsälän Kilpijärveen

Sovimme Teron kanssa facebookissa yhteisestä reissusta Teron opastuksessa Mäntälän Säävingin kylässä sijaitsevalle Kilpijärvelle. Edellisiltana tutkiskelin netistä mitä järvestä on kirjoiteltu ja selvisi sen olevan alueen parhaimpia pilkkipaikkoja.

Usko oli kova kun olin lueskellut Teron kertomista saaliista, hauki tärpit oli yleisiä ja ahvenia nousi tasaisesti.

Lähdimme isäni kanssa ajelemaan Helsingistä kohti Mäntsälää puoli yhdensän aikoihin. Ajomatka kesti reilun tunnin. Parkkipaikka löytyi uimarannan kohdilta ja siitä pääsi suoraan järvelle, samassa kohtaa olisi myös reissun päätteeksi hyvä grillata makkarat. Paikka oli hyvä kun uimakopin takaa löytyi tarvittavat puutkin valmiiksi eikä niitä tarvinnut kannella mukana.

Aloitimme Teroa odotellessa isänä kanssa uimarannan tuntumassa pilkkimisen, heti kun tiputin morrin veteen oli siiman välityksellä noussut nyky, pieni ahven nousi jäälle. Jatkoin samalla reiällä hetken kun joku kävi tärisyttämässä morria. Onnistuin nostamaan toisen lajin tälle vuodelle pinnalle, kiiski... päätin vaihtaa reikää.

Tero ja Tuomo saapuivat ja hetken keskusteltuamme lähdimme aikaisimpien vuosien ottipaikoille kokeilemaan. Etenimme matalaa rantaa ympäriinsä, Tero kävi kokeilemassa ihan rannan tuntumassakin... ei mitään.

Uusi taktiikka, lähdimme kävelemaan noin puolen kilometrin päässä siintää saarta kohti. Saaren takana pitäisi alkaa syvemmät vedet. Matkalla kairailtaa parit reiät, tasaisen syvä on järvi. Vain pieniä muutaman kymmenen sentin vaihteluita pitkällä matkalla.

Saaren tuntumassa olis myös mukavan suojaisaa ja pääsi pakoon hiljalleen kovenevaa tuulta. Kolusimme saaren seunustaa, edelleenkin saamatta nykyäkään. Tässä vaiheessa isäni päätti ottaa suunnan kohti nuotiopaikkaa. Me kolme muuta otettiin suunta kohti järven toista reunaa. Jaksoin kairata yhden reiän jonka jälkeen lähdin rämpimään kohti isäni tekemää polkua kohti.

Saavuttuani perille nuotiopaikalle totesin päivän saaliin olleen yksi ahven sekä kiiski. Muualta järveltä ei pahemmin edes nykinyt. Saaliin lisäksi saimme nauttia hienosta haloilmiöstä joka tuli esiim auringon noustua vastarannan metsikön takaa. Tässä vaiheessa voin sanoa ettei järkkäri ole hyvä vaihtoehto pilkkireissuille, omani teki tenän... oli ärräpäät lähellä kun näytössä vilkkui Error...

Lopuksi tuli grillattua kabanossit ja nautittua kuumaa mustaherukka mehua... että oli antoisa reissu.

Kotona mittailin kansalaisen karttapaikassa reitin pituudeksi vajaat kolme kilometriä, siihen kun lisätään reilussa puolimetrisessä hangessa rämpiminen tuli matkalle pituutta kymmenisen kilometriä.

Järvelle voisi palata kevät hangilla kun lumet on jäältä vähentyneet...

Talven neitsyys viety

Mielessä siinsi ensimmäisen reiän kairaus ajellessa Vantaalta kohti Ilomantsia. Se tunne kun kylmässä viimassa jäätyvillä sormilla yritän laittaa kärpäsentoukkaa mormuskan koukkuun. Tunne joka hiipii selkäpiihin kun siima suoristuu luoden suoran linjan käsistäni pohjan tuntumassa kiikkuvaan morriin.

Se ensimmäinen kädenliike joka herättää morrin eloon luoden ensi kiinnostuksen mahdollisesti läheisyydessä vaaniviin kaloihin.

Tuota tunnetta lähdin tavoittelemaan aaton aatton aamuna Tokrajärvelle Kärnän saaren kupeeseen vaimoni kanssa. Välineet tuli tarkastettua viikolla ja taistelutoverini olivat valmiina tulevan pilkkikauden taistoihin. Omaa kairaa en ole vieläkään onnistunut hankkimaan joten edelleen käytössä on isäni Moran kaira.

Päiväksi oli luvattu hirveää lumimyräkkää ja siksi päätinkin lähteä kokeilemaan kairan purevuutta heti aamutuimaan. Saaren kärkeen onnistuin vaivoin kairaamaan kaksi reikää joilla voisimme muistella edellisen kauden aikana opittuja jippoja. Kuusamon folgramimorri upposi kohti pimeyttä, vaimolleni annoin tapsipilkin.

Ensimmäisien nykäyksien aikana huomasin olevani jälleen koukussa, kylmä viima, tuiskuava lumi tai tuuli ei haitannut. Tunteet joita mietin ajaessani edellisilta kohti määränpäätä osuivat napakymppiin.

Ensimmäisistä reistä emme saanneet yhden tärpin lisäksi muuta kuin kokemuksia muiden joukkoon. Seuraavat reiät jotka sain vaivalla kairattua (kiitos tylsien terien) antoi munat pois padasta nostavat talvikauden 09-010 ensimmäiset ahvenet.



Pienet tirriäiset joita itse sain kaksi ja vaimoni yhden maistuivat vanhalle Roope herralle. Mourrmourr kuului lähes 20-vuotiaan kissan suusta samalla kun Tokrajärven ahvenet upposivat parempiin suihin.

Ja tiesin... olen koukussa jälleen!

Malmitalolla järjestetystä asukasillasta Vartissa

Ei voi olla...

Tänään oli sitten kauan odotettu asukasilta Malmitalolla koskien Longinojan kunnostuksia. Tilaisuus oli hieno ja sali oli melkein täynnä.

Hieno hetki oli kun Neljä matkaa Vantaanjoella dokumentista leikatuista pätkistä tuli vaihe jossa valkokankaalle ilmestyi merestä nousseiden taimenten kutupuuhat. Ensimmäisen ison kalan tullessa kankaalle kuului katsomosta "ei voi olla totta". Aiheutti hieman hilpeyttä allekirjoittaneessa. Tottahan se on, sitä ei monikaan usko jollei sitä jostain nää tai joku kerro siitä.

Videon jälkeen Sykestä Jormolan Jukka esitteli hulevesien käsittely menetelmiä jenkkilästä ja myös parilta kotimaiselta kohteelta. Jukan esityksen jälkeen yleisö esitti kysymyksiä koskien Longinojaa, välillä loikaten Vantaanjokeen.

Esitysvuorossa seuraavaksi oli Sykestä Auri Sarvilinna. Auri esitteli Puro 2 projektin pääpiirteet. Aulaskarin Harri kertoi mahdollisista kunnostus menetelmistä joita voisi käyttää. Puhetta oli kosteikoista, kalataloudellisista kunnostuksista ja eroosion estävistä toimenpiteistä.

Lopuksi tehtiin ryhmätyö jossa porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmissä keskusteltiin oman alueen ongelmista, parannettavista paikoista ja tarpeista.

Tilaisuudesta jäi todella positiivinen fiilis ja uskon että tästä eteenpäin projekti saa uutta tuulta siipien alle.

Mukavaa oli tavata vanhoja peruskoulun opettajia ja samalla nähdä kuinka uutta nuorta talkoolaista alkaa löytymään joukoista. Samaiset juniorit tuli Juho Laitalan kanssa nähtyä syksyn pimeitä tunteina kuduntarkkailun yhteydessä. Selitettiin vastaanottimet avoinna oleville pojille mitä teemme ja miksi. Taisi kiinnostaa sen verran että talkoolaisia on lisää tulossa talkoisiin.

Historiikkia

Kokosin materiaalia Skessin Longinoja osion lehtiarkistoon, pari juttua oli jäännyt scannaamatta. Arkisto löytyy www.skes.fi ->Taimentiimi ->Longinoja ->

Arkiston täydennyksen lisäksi tein Longinojan "talkoo"historiikin, keräsin tuonne myös muiden tahojen tekemisiä sekä muita asioita jotka liittyvät tiiviisti Longinojaan... esimerkiksi tukijoiden mukaan tulo, longinojaan vaikuttavien projektien eteneminen yms...

Historiikki löytyy www.skes.fi ->Taimentiimi ->Longinoja ->

Pahaisesta Longinojasta kunnostettiin taimenpuroksi

Longinojaa koskevia lehtijuttuja löydät Skessin arkistosta. Siirry arkistoon.

Skessille demareiden ympäristöpalkinto

Perustelut palkinnon myöntämisestä:

Sosialidemokraattinen puolue luovuttaa tänään ”Vuoden virta” –palkinnon merkittävälle ympäristövaikuttajalle. Palkinnon saa tänä vuonna Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry.

SKES ry on perustettu vuonna 1994. Se on kaikki nämä vuodet toiminut vapaaehtoisvoimin ja on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö. SKES on vuosien myötä tehnyt monipuolista neuvonta- ja käytännön kunnostustyötä kalakantojen elvyttämisessä. SKES on myös kannustanut erilaisia nuorisoryhmiä jalon harrastuksen pariin.

SKES ehkäpä tunnetaan parhaiten ideoimastaan ja toteuttamastaan Kalamaraton –kisasta, joka järjestetään ensi vuonna jo kymmenennen kerran. Perinteisistä kalastuskilpailuista poiketen Kalamaratonissa ei tavoitella raskainta saalispussia, vaan vuorokauden kisassa jokainen saatu kalalaji suurimmasta pienempään antaa yhden kisapisteen. Se on houkutellut kalastajia sellaistenkin kalalajien äärelle, jotka muuten jäisivät pyytämättä. Kisa edellyttää paitsi kalastustaitoja, myös luonnon monimuotoisuuden ymmärtämistä ja tuntemista. Kalamaraton on synnyttänyt aktiivipiireissä myös ”kalafongauksen”, jossa kalastajat pitävät itsellään vuosilistaa saamistaan kotoisista kalalajeista.

SKES on myös vuosittain jakanut kunniapalkinnon vuoden kalamiehelle ja vuoden kalastusoppaalle antaen näin tunnustusta erilaisesta kalastuksen eteen tehdystä työstä ja kannustanut kalastusoppaita vaativassa ammatissaan.

SKES ja erityisesti sen nuorisoporukka Taimentiimi ovat jo useiden vuosien ajan olleet itse suunnittelemassa ja toteuttamassa pienvirtavesien kunnostuksia eri puolilla Suomea. Tämä työ on toteutettu talkoovoimin sananmukaisesti käsityönä, kun isoja kivimääriä ja sorakärryllisiä on siirretty erityisesti uhanalaisten taimenkantojen elin- ja lisääntymisolojen kohentamiseksi.

SKES:n ensimmäinen ja merkittävin kummiprojekti on ollut pääkaupungissa Vantaanjoen ensimmäisen sivuhaaran Longinojan vuosittainen kunnostus aina vuosituhannen alusta asti, mutta muuallakin Suomessa tätä työtä on tehty, esimerkiksi hiljattain Mäntyharjun Outisissa. Tällä työllä SKES ja Taimentiimi ovat voineet osoittaa, että kaloille tärkeiden lisääntymisalueiden kunnostusta voidaan toteuttaa jopa vapaaehtoisvoimin ja pienin sponsorointituin.

Kesällä 2009 SKES toteutti Vantaan pienvesissä kalastoselvityksen, jonka tuloksena kaupunki sai arvokasta uutta tietoa pienvesiensä kalalajeista, joista aiemmin ei ollut olemassa ainakaan virallista tietoa. SKES teki tässä yhteydessä myös ehdotuksia tärkeimpien pienvesien kunnostamiseksi. Selvityspäivän aikana saatiin saaliiksi mm. Suomen ennätysmitat täyttänyt seipi. Toisesta kohteesta löydettiin peräti seitsemän eri kalalajia, joista aiemmissa viranomaisselvityksissä ei ollut tietoa. Näin SKES antoi erinomaista esimerkkiä siitä, että luonto on lähellä urbaaneissakin ympäristöissä, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi.

Tänä vuonna 2009 SKES osoitti myös ennakkoluulottomuutta käynnistämällä Vimpan päälle –projektin. Merivaelluksen tekevä särkikala vimpa on erinomainen ruokakala, joka on muuttunut tuntemattomaksi kalaksi monissa paikoissa sen takia, että laji on hävinnyt erilaisten nousuesteiden takia. Vimpaprojektissa nostettiin 562 kutukalaa vanhoille parhaille Vantaanjoen kutupaikoilleen ja ensimmäiset tiedot kertovat onnistuneesta kudusta Vantaanjoessa yli sadan vuoden jälkeen. Näin tulevaisuudessa voi odottaa arvokasta tietoa vimman poikasvaiheista, joka tieto Suomesta puuttuu juuri edellä mainituista syistä.

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran puheenjohtajana on toiminut sen perustamisesta lähtien toimittaja, kirjailija Jukka Halonen. Taimentiimiä on vetänyt Juha Salonen.

Helsingin sanomissa juttua Longinojasta...

Tämän päivän 21.11.2009) Helsingin sanomissa oli juttua longinojasta, allekirjoittanutta on haastateltu jutussa. Hienoa että Longinoja on pitkästä aikaan päässyt myös HS:n sivuille ja vielä puolen sivun verran höystettynä hyvillä valokuvilla ja kartalla.

Longinojan kunnostusta ideoidaan Malmitalolla 24.11.

Yhteistyössä HKR, Skes ja Virho kunnostus menossa. Suuret kivet saatiin läheiseltä työmaalta.

Helsingin ehkä tunnetuimman puron, Longinojan, kunnostusten jatko on parhaillaan suunnitteilla. Suomen ympäristökeskus, Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus järjestävät Longinojan kunnostusten suunnittelusta asukasillan Malmitalon Juhlasalissa tiistaina 24.11. klo 17.30-20.00.

Illan ohjelma

17.30 Kaupunkilaisilla on mahdollisuus tutustua Longinojan kunnostuksen yleissuunnitelmaan ja keskustella asiantuntijoiden ja puroa kunnostavan kansalaisjärjestön, Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES), edustajien kanssa.

18.00 Video: Longinoja – Koillis-Helsingin vihreä sydän

18.10 Tilaisuuden avaus

Päivi Islander Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Katu- ja puisto-osasto

18.20 Kaupunkipurot osana asuinympäristöä
maisema-arkkitehti Jukka Jormola, SYKE

18.45 Longinojan kunnostuksen ja suunnittelutilanteen esittely
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE ja suunnittelija Harri Aulaskari, Uudenmaan ympäristökeskus

19.00 Ideointia ja keskustelua Longinojan kehittämiseksi
DI Pia Rotko, SYKE

19.45 Kiitokset ja loppupuheenvuoro
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE