Kalamaraton 2013 kilpailuseuranta

Seuraa Kalamaratonin etenemistä verkon välityksellä

Kalamaraton kilpailuseuranta

Kalamaraton joukkueen esittely

Joukkueemme nimi on kuten aina Skes Taimentiimi. Vaikka henkilökombinaatiossa on tapahtunut vuosittain suuriakin muutoksia on kippari pysynyt samana.

Leijonat ovat rynnimässä kohti kirkkaita mitaleja, heihin ei uskonut kukaan. Meidän viime vuoden kolmas sija antoi suuntaviittoja tämän vuoden kilpailuun. Lajimäärä 27 ja toiseksi nopein 10-lajin tunnistusaika. Tänä vuonna rima nostetaan korkeammalle, 27 lajia pidetään tavoitteena, mitta tähdätään muutaman uuden treeni löydön kautta lähemmäksi 30 lajia.

Leijona joukkueen kokoajan Jalonen haki tasavahvaa joukkuetta, missä jokaisella on oma roolinsa. Treenien myötä olen voinnut ilokseni todeta saman omasta tiimistänikin. Media ei uskonut mahdollisuuksiin, valmentaja tiesi mitä teki. Itsekin uskoin Jalosen valitsemaan linjaan ja nyt ollaan mitallipeleissä ja yhtä kirkasta nestettä sisältävää pulloa rikkaampana.

Skes Taimentiimi vuosimallia 2013

Markus
Tämä kalamies on syntynyt vapakädessä. Hänen suurin tavoite oli harjoituksissa keksiä kuhan –ja toutaimen kalastuksen salat. Minne Markus menikin, löytyi hän lopulta suvannolta.

Jos joku ihmettelee miksi, Viikin vihreästä isosta kaupasta ei löydy yhtään jigiä on syy Markuksen. Jigivarasto vaatii oman lipastonsa makuuhuoneeseen, kuten muutkin kalastusvälineet joita tunkee joka nurkasta.

Hyvin on treeni suvannolla mennyt, kaikki muut saa kuhia ja toutaimia paitsi Markus :D

Mikko
Ikuinen optimisti, Kalamies isolla K:lla. Aikaisemmin Mikon tunsi punaisesta rähjäisestä repusta ja rähjäisestä vihreästä huivilippiksestä. Tälle vuodelle naamioimme Mikon sponsorimme Onkitukun edustaman Colmikin lippiksellä ja reppunsa hän on vaihtanut uuteen vihreään. Hänen rauhallisuutensa on tarttuvaa ja työaikansakin hän viettää kalojen parissa. Espoon Soukkalaiset tuntee hänet varmasti liha –ja kalatiskin myyjänä jonka tiskiltä löytyy välillä mm. kivinilkkoja tai imukaloja. Mikko osaa oikeasti kalastaa, tietää jipot ja kikat.

Timi

Harmittavasti hänen tiiminsä ei lähtenyt kisaan mukaan. Kysyimmekin hyvissä ajoin kiinnostaisiko tulla meitän tiimiin huoltajaksi. Kauaa ei tarvinnut hänen miettiä, tulen huoltajaksi. ”On hienoa nähdä kilpailu tältäkin puolelta”, kuului jatkolauseessa. The Mustatokkomestari on käynyt kaikki parhaat tokkopaikkansa läpi, löytämättä toistaiseksi tätä mustaa kalalajia.

Olemme yrittäneet miettiä huoltajamme päänmenoksi kaikkea mahdollista, autonakku repussa minkä avulla saamme valaistua puoli Lauttasaarta... Lisäksi treeneissä pyysimme häntä selvittämään, mikä on kuoreen kutsuhuuto. Huudoksi valikoitui perinteinen Kiikiikii, tämä on tehtävä rantamatalassa käsinseisonta asennossa, näin huudettu ääni madaltuu oikeaan oktaaviin.

Minä
Edelleen se sama Juha kuten aina ennenkin. Anteeksi nyt tässä vaiheessa äksyilyni viime päivien aikana. Olen aina ennen kilpailua hieman äksyllä päällä, uskaltakaa kuitenkin kilpailussa tulla kysymään vinkkejä, kyllä me aina jotain voidaan vinkata. Taktiikkaharjoittelua on suoritettu rakentamalla tyttäreni Olivian kanssa Brio-junaratoja ympäri olohuonetta. Jokainen kisko vie jonnekin ja tavoitteena on saada päät yhteen. Tämä on taktiikkamme, vedämme alun täysiä kuten VR:n pendoliini (jos ei sada lunta) halki Suomen.

Kiitos vaimoillemme Ninalle, Titalle ja Tanjalle, että kestää tämän suhaamisen.

Oman rakkaani sanoin ”onneksi Kalamaraton on vain kerran vuodessa!” NOT, tänä vuonna mennään myös Joensuuhun.

Kireitä siimoja, löysiä hermoja ja antoisaa tulevaa Kalamaratonia 2013. Skes Taimentiimi kiittää jo nyt kaikkia kilpailun mahdollistaneita ja siihen osallistuneita. Rantsussa tavataa.


Lyhyt tietoisku menneistä yhteisistä treeneistä
16.4 klo 21-01 Grillaus / Lirkkikeikka
25.4. klo 20-02 Siika / Lirkkikeikka
9.5. klo 23-02 Lirkkikeikka
11.5 klo 22-01 Jigi / Mäskäyskeikka
12.5. klo 22-01:30 Seipi / Lirkkikeikka
13.5. klo 20-01 Mäskäys / Lirkkikeikka
14.5. Muu tiimi kävi mäskäämässä
15.5. klo 20-02 Grillaus / Pohjaonginta / Lirkki
16.5. klo 20-01 Viimeistely treeni

Harjoitellaan valvomista ja jotain Kalamaraton välineistöstä

Kalamaraton lähenee vääjäämättä. Valvomisen harjoitteleminen on edennyt siihen pisteeseen, että kello yhteen jaksaa ja vasta tuon rajapyykin jälkeen alkaa kroppa huutamaan untenmaille. Kilpailua edeltävät päivät tulevat nostamaan vuosilajilistalle uusia lajeja kun perus kilpailupaikat tulee käytyä läpi vielä kerran ennen kisa lauantaita.

Eilen keskiviikkona kun oli katsottu rusettiluistelua televisiosta oli aika lähteä rantsuun. Liiihemmo Roope soittelikin keskellä matsia "joko oot rantsussa", en! katson matsin ja lähden sitten, vastasin. Matsi jatkui ja erätauoilla kaivoin varustusta esille. Mukaan sain houkuteltua Timin, Markuksenkin piti lähteä mutta oli päättänyt ennen matsi ettei hän lähdekään.

Markus soitti yllätyksekseni hieman ennen kolmannen erän loppua, että kamat päälle mä tuu. Hakee sut. Päätimme puhelimessa kuitenkn mennä jokainen omalla autolla, jos joku olisikin halunnut lähteä aikaisemmi kotiin.

Tapasimme Timin kanssa Vuosaaren sataman Abc huoltoasemalla ja jatkoimme siitä kohti sovittua kalapaikkaa. Rannelle kunsaavuimme pääsimme juttelemaan lainelutailijoiden kanssa pelipaiakstamme ja saimmekin jälleen hyvää tietoa pohjan syvyyskäyrien osalta.

Tavoitelajina oli kampela ja sen eri muodot. Pimeässä päätimme, että tähän jäädään. Viritimme pohjaonget ja syötitimme ne eri syöteillä. Pohjaonkien pyyntiin laiton jälkeen lähdimme kahlaamaan rantamatalaa kohdekalojen toivossa.

Muutamia hietatokkoja, kolmipiikkejä näkyi ja ensimmäisen kalan koukuttikin vain hetkeä myöhemmin hietatokon. Hetkeä myöhemmin Timi bongasi pohjasta tokon, kävin tämän yksilön nostamassa kuiville ja kuvattavaksi. Lajipiste numero 15 oli blakkarissa. Vastarannalla näkyi vilkkuvia valoja, samassa kohtaa, ei paljoa liikkuneet. Onkohan joku hotspot löytynyt?

Jokainen mukana olija tietää mitä tässä välissä lukisi jos sen kirjoittaisin... ;)

Kiitos mukana olleille Markukselle ja Tiille sekä vieraileva tähtenä tavattulle Heittokala Tarantellan Antille. Timi etsii Kalamaratonii. Tiimiläistä, mikäli sinua kiinnostaa lähteä kokeneen Fongarin matkaan tähän kalastuksen kuninkuuskilpailuun niinota yhteyttä www.facebook.com/fongaus, www.facebook.com/kalamaraton tai blogini kautta niin välitän tietosi Timille. Ei hän jää laakereilleen makaamaan jos tiimiä ei löydy. Hän lupautui meille jo huoltajaksi.

Välineet happeen


Tulevana viikkona lirkkien toimivuustestataan ja lisätään tärppipainot onkilaitteisiin. Varastoihin rakennetaan mitä kummallisempia virityksiä pusikkoisia puroja, tai syviä törömonttuja varten. Auton takontti täyttyy hiljalleen romppeista.

Mukaan Kalamaratoniin lähtee:
- Otsalamppu + varapattereita
- Kumisaappaat + haalari
- Vaihtovaatesetti
- Kylmälaukku eväille ja syöteille
- Saalisämpäri autoon, saalisämpäri joka kulkee mukana
- Penkkakepit + electroniset hälärit
- Haavi
- Vapalaukku
- 2 x Lirkkisetti, eri koukutuksella
- 3 x Eri pituiset onget: 3, 5, 7m
- Eri versioita valmiita ongintalaitteita
- 2 Virvelisettiä: heittokalusto, pohjaongintakalusto
- Jigipakki, Uistinpakki
- Painoja, Koukkuja (32, 26, 18, 12, 10, 4), Siimoja (0,05, 0,20, 0,40), Kohoja (useita eri kokoja), Valotikkuja

Suurinpiirtein koko tiimillä on samanlainen varustus, eli tämä x kolme ja sekametelisoppa takakonttiin on syntynyt.

Siikapiste ja muita hopeakylkiä

Helsingin rannoilta nousee komeita siikoja.

Huh, hah, hei! Olipas reissu. Fiilistelyä Kalamaraton hengessä Mikon ja isäni Matin kanssa Lauttasaaren rannoilla. Kuudelta rantsussa, oli sovittu ja näin kävi. Mikko oli saapunut hieman aikaisemmin ja hänellä olikin siikaonki vedessä odottamassa.

Päätimme lähteä yhteistuumin rantaa eteenpäin, matkalla oli juuri lähtöä tekevä kalastaja ja hetken rupattelun jälkeen päätimme jäädä hänen viereen. Syötit veteen ja odottamaan, kauaa ei kerennyt Mikon vapa olla rauhassa kun tuttu kellojen kutsuääni "kili,kili".

Kilinä kaikui rannassa ja sai liikehdintää aikaiseksi, Mikko nousi vapansa viereen antamaan löysää siimaa. "Annetaan kalan syödä rauhassa", oli siikamestarin kommentti. Hetken päästä löysät pois ja vastaisku, "ei tää mikään iso ole" kuului rantakivikosta. Rannan läheisyydessä kalan koko tulikin selville ja se oli hieman perinteistä keskikokoa suurempi.

Itse päätin tarkistaa madon tilanteen ja heittää uuteen paikkaan. Painon pudotessa veteen aloin odottamaan sen pohjaan vajoamista kun yht äkkiä vapa rupee nykimään oikein urakalla. Nyt ei tarvinnut odotella tai annella löysiä, tämä kala oli kiinni ja pysyy. 

Väsytyksen alkuvaihailla kävi selville, että nyt on isompi ja voimakkaampi yksilö. Päätimme ottaa varmanpäälle ja Mikko hakikin haavin vapapussistani.

Alamittainen istari

Kalan lähestyessä tuli myös koko ilmi, tämähän on isompi kuin minun saama kuului haavin toisesta päästä... tällä on pilkkuja, tää on TAIMEN!

Alamittainen, noin 40cm rasvaeväleikattu istari oli napannut kohti pohjaa laskeutuvan madon ja imassut sen syvälle nieluunsa. Onneksi kala oli nyt haavissa ja nopeasti saatiin koukku irti pihdeillä, kuvaus ja kala takaisin kasvamaan saate sanoin "kerro kaverilles joka on mitallinen, että samanlaisia matoja tulee Kalamaratonissakin nokan eteen niin saa napata". Omalle lajilistalle pääsee vain mitalliset ja suusta koukutetut. Tämä ei siis pistekala.

Taimen häppeningin jälkeen oli hetki hiljaisempaa, katsoimme kun kauempana taimenen heittelijät saivat tasaisin välein kontakteja kaloihin.

Mukava oli rupatella siianonkijan kanssa joka tuli etsimään kadonnutta vapatelinettään, teline löytyikin nopeasti. Minun vapani oli siinä pystyssä, siinä samalla vaihdoimme kuulumiset ja kuulimme kuinka Takaniemen suunnilta oli nosteltu kymmeniäkin siikoja per kalastaja.

Siika, hyvä tuuri jatkuu

 Hiljaisuuden rikkoi kaukaisin vapamme, nopeasti vavan viereen odottamaan, minä malttamaton säheltäjä en malttanut mieltäni vaan vastaisku tapahtui liian nopeasti ja sain kelata tyhjän pyynnin ylös.

Uutta matoa pyyntiin ja hetken päästä taas kilisi, nyt odottelun ja vastaiskun jälkeen tunsin kuinka siiman päässä oli kala. Vai oliko, ei potkun potkua ei vastusta. Tyhjää täynä, rannan tuntumassa siima otti kuitenkin suunnan poispäin minusta ja kala tuli näkyviin. Siika, lajipiste on nousemassa kuiville ja nousikin.

Hyvä tuurini pisteiden hakemisessa jatkuu edelleen, ensimmäinen keikka ja heti napsahti. Seuraavaksi sitten kampelajahtiin.

Iltamme ei kuitenkaan päättynyt tähän, hiljalleen mailleen painuvan aurin viime säteiden myötä kaivoimme otsalamppumme  repun uumenista ja lähdimme taapertamaan rantaa eteenpäin.

Isoja mutuja

Tavoitteenamme oli tutustua uusiin alueisiin ja etsiä tutuille lajeille backup paikkoja.

Löysimmekin kivan paikan mistä löytyi hieman suurempia mutuja kuin ne mitkä viime vuonna piinasivat meitä kisassa. Nyt kalojen koko oli kasvanut muutamasta sentistä lähes kymmeneen senttiin.

Sekä Mikko, että minä saimme lajipisteemme nopeasti kuvattavaksi. Matka jatkui rantaa eteenpäin tokkojen ja uusien mutupaikkojen toivossa.

Rantaan oli kerääntynyt nuorten miesten joukkio ihmettelemään vilkkuvia valoja, kerroimme heille mitä teemme ja miksi teemme. Mielenkiinto oli suuri kun näytin pienenpientä koukkua ja mutua minkä olin onnistunut koukuttamaan.

Isänikin oli ensimmäistä kertaa mukana lirkkimässä, tästä tosin ei tullut mitään kun kokematon kalastuksen raskassarjalainen yritti microskooppisen pienellä koukulla koukuttaa kaloja, joiden koko lähenteli normaalisti ongessa olevan koukun kokoa.

Omalle lajipistelistalle tuli mudun ja siian lisäksi kolmi -ja kymmenpiikki, Mikolle kolmipiikki ja hietatokko. Upea reissu minkä kruunasi merenpinnalle noussut kuun silta. 

Kalamaratoniin on aikaa vajaa kuukausi, treenikausi jatkuu kerta/viikko tahdilla toistaiseksi, tahti tulee kiihtymään kisan lähestyessä.

Kaikki fongauksesta ja kalastuksesta kiinnostuneet tulkaa mukaan kasvaan joukkoomme. Klikkaa tästä ja tykkää Fongauksesta facebookissa.

Näihin tunnelmiin on mukava lopettaa hieno reissu.

Ps. Tänään tv2 Erätulilla klo 19.30, kevään viimeinen Haavi Auki jakso. Aiheena jaksossa Kalamaraton, suosittelen katsomaan.

Ensimmäisen fiilestelytreenit

Kolmipiikki, hei äität valokeilassa on KOLMIPIIKKI! Nyt äkkiä vehkeet tänne...

Kalamaraton, tuo kalastuskilpailuiden ehdoton huippu kolkuttaa jo oventakana. Olikin siis aika lähteä hiomaan kisataktiikkaa joukkueen kesken.

Tapaamispaikaksi sovimme perinteisen rannan Lauttasaaresta, mukana oli grilli ja hyvää lihaa. Kellon lyödessä 21, oli lihat grillissä ja savustettu peuranjalka kivellä leikeltävänä. Keväinen merituuli siivitti mahtavan tuoksun pitkälle rantaviivaan.

Kokki vauhdissa..

Ranta ei ollut kokonaan sula, suurien jäälauttojen välistä näkyi kuitenkin kaunis puhdas hiekka -ja sorapohja. Alkuilta meni harjoitellessa, vasta myöhemmin kun pimeys saavutti huippunsa saapui piiloistaan kivinilkat. Nilkkoja näkyikin alueella lähes parin metrin välein, kivisimput pysyi edelleen piiloissaan.

Markus onnistui jallittamaan kivisimpun ja pyysi minua kuvaamaan elämänpisteensä. Kameraa kaivaessani huomasin kuinka rannassa olevan kiven päällä oleili toinen simppu. Pilkki nopeasti veteen ja ylös, lajipiste numero 9 kuluvalle vuodelle.

Mikko tuli ikuistamaan simppumme ja huomasi matkalla kolmannen simpun, nips, naps ja simppu oli ylhäällä. Jokainen meistä oli saanut yhden tai kaksi lajipistettä vuosilistalleen.

Reissun tavoitteena ei ollut saada pisteitä tai grillailu. Tärkein anti oli zhillailu ja hyvän "jerryn" heittäminen.

Itse pidän tärkeänä asiana Kalamaraton joukkueelle, että kuittailu ja v.tuilu otetaan vastaan ja kestetään kuten mies. Tämän treenaaminen on meidän tiimin päätavoitteena kuluvan kuukauden aikana...

Avovesikausi avattu kivinilkoilla.

Treenikausi aloitettu, mitähän seuraavaksi...

Kellon ympäri pilkillä Porvoossa.

Tästä se lähtee, klo 5.30.

Harvemmin kalareissulle lähtemisen merkiksi puhelimen kello säädetään soittamaan sulosäveliä 3.30.

Salosten Saksalaisten täsmällisyys, lainaus Kalakerho Siloneulan blogista;
"Aikataulullisesti Siloneula toimii eteläeurooppalaisen Manjana-tyyliin, joten saksalaiset saloset joutuivat odottelemaan tienposkessa tovin, mutta matkalla juttu luisti ja spekulaatiot lumen ja jään määrästä sinkoilivat edestakaisin."

Poikkeus vahvistaa säännön, mitä lie aamulla säätänyt hetki ennen lähtöä. Pääsin nimittäin hakemaan Ristoa Malminniitystä vasta 04.17, kun sovittu oli 04.15. Tästä muutaman minuutin viivästyksestä johtuen lopullinen lähtöaikamme meidän parkkikselta Nissaksesta venyi 04.35, vaikka lähtöajaksi oli sovittu 04.30 :D 

Mukaan reissulle lähti itseni ja isäni lisäksi Fongaus - Lajikalastussivuston kautta tutuksi tulleet kalakaverit Risto ja Timi.

Lämmittimet saappaisiin

Riston mukana ollessa ei ole hiljaista hetkeä, jälleen kerrain saimme kuulla kaiken mahdolliset päivän kalapaikasta. "Kuhat pakkautuu välillä tähän salmeen, ihan sama mitä tiputti niin aika oli kiinni", siinä on hyvä siikapaikka jne... Paikantuntemus on käsittämätön, muodostunut tieto ja taito etsiä kalat vuodesta toiseen.

Reilu tunti juttuja kuunnellessa aika kuluu kuin siivillä. Reilu tunti meni tälle uudelle kalapaikalle, ja mitä kummaa. Täällä tiheästi asutuilta rannoilta löytyi parkkipaikka mistä jäälle kävelemistä oli 50m. Nämä on niitä arvokkaita kalapaikkatietoja mitä ei kartoista etsimällä löydä.

Tavoitteemme oli onkia syötit koukkuihin ja jatkaa sen jälkeen ahven jahtiin.
 
Syöttien onkiminen ei kauaa kestänyt matalasta lahdesta. Nopeasti nousi ahvenia, särkiä ja pasureita. Näistä kaksi jälkimmäistä oli Timille uudet lajipisteet vuodelle 2013.

Risto virittikin kapeikon suulle parit koukut odottamaan tulevaa kokemista ennen matkan jatkumista pelipaikkoille.

Munat pois padasta.

Ensimmäisen saaren kuve antoi osviittaa tulevasta. Ensimmäinen reikä ja ensimmäinen vavan nykäisy kun tasuria vietiin. Tämä lupasi hyvää, ahvenia nousi muutama jäälle itselleni ja muillekin.

Risto opetti Timille ja meille muille kuinka nopeasti saa nyljettyä pienet ahvenet. Näppärästi se käy kun on tarpeeksi tehnyt toistoja.

Mestarin opissa, näin nyljetään pieni ahven.

Lähdimme Riston kanssa jatkamaan matkaa salmen yli vastarannelle.

Tyhjää, matka jatkui kohti jäästä pilkottavia reimareita. Näiltä paikkeilta nousikin ahvenia muutamia ja näiden lisäksi kymmenittäin kiiskiä.

Kiistaton kiiskikuningas.

Odottelinkin tässä paikassa Timin vaellusta salmen yli kun Risto lähti kohti toisen reimarin luota alkavaa matalikkoa.Timi, kiistaton kiiskikuningas reissullamme. Nosti samaisesta reiästä kymmenkunta kiiskeä kuiville. Yhdessä vaiheessa Risto huusikin "Timi, sua ei näy kohta ton kiiskivuoren takaa".

Päivän paras reikä antoi nämä.

Tältä alueelta saimmekin hetken päästä kutsuvan vihellyksen, lähdimme nopeasti kohti Ristoa jolla näytti käden käyvän. Lähemmäksi päästyämme näyttikin siltä, että parvi oli löytynyt. Nirsolla päällä olevat ahvenet olivat hyväksyneet Riston tarjoaman pienen morrin. Kairailimmekin Timin kanssa viereen reiät ja pääsimmekin nostamaan muutaman ahvenen.

Kairailimme alueelle kymmeniä reikiä, paras reikä minkä tein antoi saaliiksi 15 ahventa. Pientä oli, ei ollut löytynyt suurempaa kokoluokkaa.

Päivän suurin kuha.

Lilluttelin tapsipilkkiä joka kelpasikin kaloille, tasurillakin kokeilin ja tyhjää oli. Nirsolla päällä olevat kalat ei napaneet kunnolla tarjottuun syöttiin vaan kävivät vain pussailemassa morria.

Timi onnistui jallittamaan kuhan morrilla. Kuhaa olimme suunitelleet lähtevämme pilkkimään vasta yhden jälkeen, tuolloin aurinko paistaa pelipaikalle suoraan ja olisi otollisin hetki.

Tässä välissä oli hyvä mennä grillailemaan. Puita Ristolta ja kohti lähimmän saaren rantaa. Rannassa vielä kuusen -ja männynalaoksia tuiden alle ja sytyspaloilla tulet aikaiseksi.

Savupekoni Kabanossa, avot!

En voi suositella Raimbow sytyspaloja. Palat ovat kyllä kelvollisia sytytykseen, kunhan ne saa ensiksi kunnolla syttymään. Ei ole ensimmäisen kerta kun nämä palaset meinaavat viedä hermon kriittisellä hetkellä.

Onnistuimme tekemään tulet ja nautimme herkulliset erämenun, tarjolla oli savupekoni Kabanossia ja kylmää Pepsi Maxia, siivitettynä kirkaana paistavalla auringonpaisteella. Tästä ei retkieväs paljoa voikaan parantua.

 Pilkimme vielä hetken ahvenpaikoilla ennen kuhapaikoille siirtymistä. Kuhapaikka oli kahden saaren välinen kapea salmi. Salmeen on kuulemma parhaimillaan pakkautunut niin paljon kuhaa, että ihan sama mitä reiästä tiputtaa on kala ollut kiinni.

Nopeasti kävi selville, että tänään ei ollut kuha otilla. Seurasimme Ristoa, joka muutamalla reiällä totesi tämän olleen turha keikka ja nopeasti hän lähtikin kohti lähtörannassa olevia koukkuja.

Tästä reiästä tulee hauki.

Päätimme Timin kanssa kokeilla saaren kärjessä olevan kirkkaan jään tuntumasta ja löysimmekin reikiemme alta kaloja. Tasaisesti nousi "täpläsärkiä" ja ahvenia jäälle.

Pienten kalojen nykiminen alkoi tuntua turhauttavalta. Nyt oli aika siirtyä haukijahtiin.

Kävellessämme salmen ylitse pysähdyimme juttelemaan yhden kalastajan kanssa. Saimme hetken seurata kuinka hän nosti haarukkavavalla ahvenia pönttönsä täytteeksi. Hänkin kertoi, kuinka eilen oli saanut hetkessä tuon saaren kärjestä pöntön täyteen.

Matkatessa salmen yli oli ajatuksissa hauen tärppi jalkojen alla. Tunne joka saa hetkessä koko kehon tuntemaan siiman päässä käyneen kalan voiman.

Haukia löytyy alueelta, tämän todisti Riston pakissa löytyvät luupäät. Suurimmalle painoa oli kertynyt vajaat kolme kiloa.

Uudet kaverukset ja päivän suurin.

Virittelinkin täkyonkeen särjen ja rupesimme tekemään reikärivistiö Timin kanssa. Huomasi pitkän päivän vaatineen veronsa, saimme tehtyä molemmat tehtyä reiän vaivoin ennen totaalista hyytymistä. Jatkoimme reikärivistöä ja lopulta saimme tehtyä kymmenen uutta reikää. 

Meni hetki, jos toinenkin kunnes Timillä kävi iskemässä nilsun tasuriin. Heti pilkki ylös ja huusimmekin Riston kanssa, heti alas ja butum hauki kävi uudestaan iskemässä.

Kolmatta tärppiä ei tullutkaan, hauki oli saanut tarpeekseen.

Timi sai vielä myöhemmin toisenkin kosketuksen haukeen ja todisteeksi reiästä nousi pyrstötön jigi.

Kroppa kertoo koska riittää, jäsenet huusi hoosiannaa kun lähdimme kävelemään kohti autoa. Viimeisillä voimilla nousimme kohti mäen nyppylän päällä olevaa autoa, se on siinä. Kauden pisin ja ehdottomasti raskain kalareissu toistaiseksi on takana.

Tänne palataan ja sillä reissulla keskitytään vain hauen pyyntiin.

Päivän loppuyhteenveto; Paljon raitista ilmaa ja nirsoja ahvenia. Upeita maisemia, hienoja kaloja ja paljon kilometrejä. Saalis 15kg, matka 10km.

Päivä pulkassa, kellon ympäri kalassa ja hienoa oli. Tähän se loppui 17.30.

Kotioven kun avasin väsyneenä, tuoksui ihanalta. Rakkaat naiseni olivat tehneet lämpiviä voikkaleipiä, kyllä kalamiestä hemmoteltiin. Kiitos rakkaani.

Hieno reissu, kiitos mukana olleille.

Lajikalastusta jälleen televisiosta

Haavi Auki jatkuu jälleen perjantaina. Helsingin kalavesillä riksakyyditsee kolmea kalamiesta ympäri tuttuja maisemia.

Tästä jaksosta hyviä vinkkeja Helsingin Kalamaratoniin.

TÄMÄN JAKSON KAIKKI LÄHETYKSET, YHTEENSÄ 3
Perjantaina29.03.2013klo19.30 Yle TV2
Lauantaina30.03.2013klo11.15 Yle TV2
Maanantaina01.04.2013klo16.00 Yle TV2