Longinojan kunnostusta ideoidaan Malmitalolla 24.11.

Yhteistyössä HKR, Skes ja Virho kunnostus menossa. Suuret kivet saatiin läheiseltä työmaalta.

Helsingin ehkä tunnetuimman puron, Longinojan, kunnostusten jatko on parhaillaan suunnitteilla. Suomen ympäristökeskus, Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus järjestävät Longinojan kunnostusten suunnittelusta asukasillan Malmitalon Juhlasalissa tiistaina 24.11. klo 17.30-20.00.

Illan ohjelma

17.30 Kaupunkilaisilla on mahdollisuus tutustua Longinojan kunnostuksen yleissuunnitelmaan ja keskustella asiantuntijoiden ja puroa kunnostavan kansalaisjärjestön, Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES), edustajien kanssa.

18.00 Video: Longinoja – Koillis-Helsingin vihreä sydän

18.10 Tilaisuuden avaus

Päivi Islander Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Katu- ja puisto-osasto

18.20 Kaupunkipurot osana asuinympäristöä
maisema-arkkitehti Jukka Jormola, SYKE

18.45 Longinojan kunnostuksen ja suunnittelutilanteen esittely
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE ja suunnittelija Harri Aulaskari, Uudenmaan ympäristökeskus

19.00 Ideointia ja keskustelua Longinojan kehittämiseksi
DI Pia Rotko, SYKE

19.45 Kiitokset ja loppupuheenvuoro
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE

Kulttuuri miljöötä ja kauniita puroja

Hienon sunnuntai päivän kunniaksi päätimme lähteä vaimoni kanssa katsomaan näkyisikö Fiskarssissa kutupuuhia. Matkalla Fiskarssiin poikkesimme Ingarskilanjoen myllykoskella katsomassa olisiko sielä kaloja kutupuuhissa, eipä ollut. Muutamia soraikkoja oli kunnolla möyhitty kosken alaosassa. Yläosaan emme menneet kun talon pihassa oli auto...

Fiskassiin löytää melko helposti jos tulostaa ruukkialueen sivuilta ajo-ohjeet.

Perille saavuttuamme kävin jututtamassa Orvis Pro Shopin pitäjiä ja kyselemässä onko kutukaloja jo näkynyt tälle syksylle. Edellisvuoden kutuvideo oli kuvattu 10 päivä lokakuuta ja tänä syksynä on näkynyt vasta muutama kutukala. Pyysin ilmoittelemaan sivuillaan koska kutukaloja rupeaa kunnolla näkymään, jos sitä yrittäisi sitten uudestaan :D

Puitteet kudunseurannalle on mahtavat, kristallinkirkas vesi, selkeät paikat mistä kalat löytää ja matala vesi. Kaikki seikat jotka edesauttavat hyvien kutukuvien ottamiseen... niin ja tietysti merestä nousevat suuret taimenet.

Ruukkialueen tutkimisen jälkeen lähdettiin metsästämään Rislanputouksia, nämä Etelä-Suomen korkein putous tippuu padon jälkeen porras, portaalta 18m alaspäin. Kosken pauhu on hienoa kuuneltavaa ja se kuuluukin parkkipaikalle asti.

Aluksi menimme pienemmän toisesta lammesta laskevan kosken luokse, komea oli sekin ei tosin yhtä suuri kuin varsinainen.

Hienon kuusimetsän uumeniin on väsätty betoninen ruma pato, onneksi padon luukut on auki ja patolammikko tyhjä. Kaunis helmi kätkeytyy luonnonsuojelualueen sisään. Sammaleiset kivet ja tuuheat kuuset luovat hienot puitteet joillekin kalastaa. Alueelle nimittäin myydään lupia ja kerralla paikalle pääsee yksi kalastaja oppaan kera.



Padon yläpuolella lenteli lintunen jonka tunnistin koskikaraksi, onnistuin tästä sukeltajamestarista nappaamaan pari fotoakin... ehkä nämä jaa kuitenkin vain muistoksi.


Kosken alaosa kiinnosti ja satsasin panokset sille että sielä olisi taimenia kudulla... näin ei kuitenkaan ollut. Hienot hiekka -ja sorapatjat odottivat kutijoita tyhjillään. Olisi tämäkin aika hot paikka kuvat kutupuuhia, ehkä joskus toisten sitten.

Kilometrejä auton mittariin tuli reilut 250, hieno paikka ja voin suositella tutustumista alueeseen, muutenkin kuin fisujen bongausmielessä ;)


Kuumaa glögiä kosken rannalla...

Kutu etenee yhtä hitaasti kuin Räikkösen Ferrari...

Longinojalla kutu on tuskin vielä alkanutkaan kun muilla paikoilla kutu on jo saattanut mennä tai on juuri käynnissä. Vuonna 2008 kutu kesti pari päivää ja oli hetkessä tulvien myötä ohi, 2005 jolloin kuvasimme Vantaanjoki dokumenttiin materiaali Soverin Karin kanssa oli parhaat äksönit 3.11.

Tänään kävimme vaimoni kanssa katsomassa paria paikkaa, näistä ensimmäisessä jopa näimme kaloja. Virtapaikan niskalla puuhaili noin 40-50cm naaras seuranaan useita kolleja, pari iltaa takaperin oli samalla paikalla ollut vähintään yksi nousukala jonka JP oli bongannut.

Tältä citypurolta otimme suunnan kohti Espoonjoen latvoja. Pirttimäessä kunnostamalla pätkällä alueet huusivat tyhjyyttä, myös alempana oli soraikot tyhjillään. Toisessa paikassa taas makoili montun pohjalla pienehkö naaras.

Vaihtelin sähköpostilla Longinojan kuulumisia tutun kanssa tähän tapaan:

Minä: Tulossa vasta, mutta uskon että kun alkaa kunnolla niin rupee vettä
roiskumaan oikein urakalla...

Vastaanottaja: Ilmoittele roiskinnasta, lähtökuopissa ollaan...

Loppuun vielä vanhalta peruskoulukaveriltani:

Tänään la 31.11. aamupäivällä Latokartanontien yläpuolisella tuoreimmalla kunnostuskohdalla sillan alla olevassa kuopassa noin 30 cm yksilö hätisteli pienempiään (2-3 kpl). Noin varttitunnin kalojen seurailu päättyi, kun kala säikähti ohikulkijaa ja pakeni ylävirtaan. Hieno huomata että kunnostettu alue kelpaa heti ensimmäisenä syksynä kaloille!




Noin 50cm merestä noussut naaras taimen kaivuupuuhissa...

Ringring

Vaaleita läikkiä bongailemaan...

Kutuaikaan on jotenkin harvinaista että saa hetken olla rauhassa joko minun soitolta tai minä joidenkin muiden soitoilta.

Olemme koonneet aktiivisten kuduntarkkailijoiden ringin joka poikkeuksetta törmää jollain purolla jossain vaiheessa kiivainta kutuaikaa. Rinkimme laajaan skaalaan kuuluu citypuroja, Vantaanjoen koskia, sivupuroja, vesiä Karkkilasta, Vihdistä yms Uudeltamaalta.

Tietoa kuinka hienoja havaintoja on saatu ympäriinsä satelee iltaisella sähköpostiin kun päivällä töissä käynneet ja illan purojen pusikoissa rämpineet saapuvat koneen ääreen ja kunhan jaksavat omat rapsansa kirjoittaa.

Itse olen nyt ollut hieman laiskemmalla päällä, osittain johtuen siitä ettei pahemmin mitään ole näkynyt ja kuvatkin on jotain sekundaa. Onneksi jotkut jaksavat roikkua illasta toiseen purojen varsilla kertomassa kudun etenemisestä.

Hienoimpia havaintoja ovat tehneet Aatu ja Vesa, hemmojen ansiosta kahdesta ns. uudesta paikasta on löytynyt taimenia kutupuuhissa.

Longinojalla on ensimmäinen nousutaimen nähty jo kudulla, paikaksi noin 50cm naaras taimen valitsi tämän vuoden viimeisissä talkoissa kunnostetut soraikot. Toinen äärettömän yllättävä havainto tuli Helsingissä virtavalta purolta.

Kohteelta odotimme aikaisintaan tulevana vuonna kutuhavaintoja, nyt Vesa oli kuitenkin bongannut noin 40-50cm taimen naaraan kaivuupuuhista kollien ympäröimänä.

Tieto jota saamme kerättyä ympäri puroja on hyödyksi meidän bongareiden lisäksi myös viranomaisille ja muillekin.

Toivottavasti kutuhuippu osuu tulevaan viikonloppuun ja viikkoon, tämän jälkeen odottaa nimittäin matka kohti lumisia Ilomantsin maisemia.

Viimehetken kunnostustalkoot

Talkooapua nuorimmasta päästä... tulevaisuus turvattu.

Aki oli innostunut pitämään vielä yhdet talkoot tälle vuodelle jonka aikana on siirretty talkoin varmaan parisataa tonnia kiviainesta eri puroihin. Talkoot pidettiin pääosin Helsingin kaupungin mailla Espoossa ja alueen alaosissa Espoon kaupungin mailla. Kiviaines oli mukavasti levitetty pitkin puron vartta ja nopeaan tahtiin kävi selville että alavirrasta lähdetään työstämään puroa veden nousun takia.

Aki jakoi porukan kahtia, itse sain yläalueen joukot johtooni. Minun lisäksi alueella touhusi työnjohtajana isäni.

Alue yllätti, kapea ja kohteeseen nähden syvä uoma laittoi hetken miettimään kuinka kunnostus olisi järkevintä toteuttaa. Puron syviä monttuja ei kuitenkaan halunnut täyttää kiviaineksella.

Virhon "mannekiinnin", Vesa Kuitusen kanssa hetken pähkäiltyä päädyimme nostamaan pohjaa tennispallon kokoisilla kivillä tulevan virtapaikan alapuolelta ja näiden kivien päälle sijoitettiin suuremmat kivet jota vasten soraikot tuli. Soraikoista tuli noin 2-4m pitkiä ja niissä sorapatjan paksuus läheni puolta metriä. Valmiiden soraikkojen päälle ja reunoille levitettiin vielä poikasille sopivia suojakiviä.


Tällä tyylillä toteutettiin suurin osa kohteen soraikoista. Kunnostualueen yläreunassa toimin konsultin roolissa kun nuorin talkoolainen Tuomas kunnosti varmoin ottein omaa nimikko soraikkoaan.


Toivotaan että puron taimenet löytyvät uudet hääpetinsa ja Tuomaksenkin soraikko joutuu kovalle koetukselle.

Siltarummun alapuoli muuttui peratusta hieman ennallistuneesta ojasta takaisin kuohuvaksi komeaksi puroksi.



Tähän on hieno lopettaa kuluneen vuoden talkootoiminta, nyt keskitytään tarkkailemaan tehtyjemme ja luonnosoraikkojen vipinää kiivaammaksi käyvien kutusessioiden aikana.

Kiitos omasta ja omien puron sekä muidenkin purojen taimenten, pieneliöiden yms öttimöttiäisten puolesta tehdystä työstä ja vuodatetuista hikipisaroista.

Kiitos!

Odottelemassa valmiina ensivuoden rupeamaa...

Kuvagalleria talkoisat

Siltaprojekti katselmus

Tänään kävin Longinojalla keskustelemassa sillasta joka rakennetaan ladon takaa kulkemaan puron yli. Silta on yksi uusista kevyenliikenteen reitistön uusista silloista. Fin Seula Oy niminen yritys on saannut urakan tehtäväksi ja siltojen osalta paikan päällä oli Ari Valtonen.

Mukavaa oli huomata kuinka kertomani tosiasiat puron taimenista ja tekemästämme työstä kiinnosti oikeasti. Sillan rakennuskohta on siinä mielessä paha että molemmilla puolilla on jyrkät penkat, toisen penkan päältä löytyy lato, toisen sisältä suuri viemäriputki.

Tämän kohdan silta toteutetaan toisella tavalla kuin muut. Sillan perustat kaivetaan noin 1,5m puron pohjan alapuolelle jonne haudataan perustana toimiva anturalaatta. Laatan päälle rakennetaan sitten molempien puolien kivimuurit ja itse silta. Kerroin rakentajan edustajalle kuinka tärkeää on käyttää luonnonkiviainesta murskeen sijaan ja hän lupasikin selvittää asiaa tilaajan eli Helsingin kaupungin kanssa.

Siltojen luota purot tullaan laittamaan talkootyönä kuntoon yhdessä Helsingin kaupungin kanssa.

Uusi raitti tulee varmasti lisäämään puron varrella liikkuvien ihmisten määrää ja puro tulee alueen käyttäjien esille todella hienolla tavalla...

Uudet taistelutantereet odottavat ottelijoita

Longinojan perinteisissä talkoissa siirryttiin Latokartanontien yläpuoliselle alueelle. Alue on emokalojen valtakuntaa ja uomasta puuttuu virtapaikat kokonaisuudessaan. Talkoiden tavoitteena oli luoda monipuolista elin -ja lisääntymisaluetta.

Alue jossa kunnostukset järjesttiin oli ennen kunnostusta savivelliä ilman suurempia virtauksia. Kunnostuksilla luotiin alueelle potentiaalisia kutusoraikkoja neljä ja niiden lähelle poikasille suojapaikkoja.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto oli toimittanut kivimateriaalia puron varteen noin 50 tonnia.

Talkoolaisten ahkeroinnin ansiosta kivikasat oli parissa tunnissa siirtynyt puroon ja puro palautunut lähemmäs luonnontilaa.

Suurien virtaamavaihteluiden takia myös rantoja eroosiosuojattiin ja uomaan sijoitettiin suuria maisemakiviä rikkomaan voimakkaimpia tulvavirtauksia. Suuri ongelma kaupunkipuroissa on nopeat virtaamien vaihtelut. Longinojalla voi rankkasateiden aikana nousta vesi metrinkin tunnissa.

Tulevien talkoiden yksi päätavoite on estää eroosio tukemalla puu -ja kiviaineksella puron herkkiä rantoja.

Kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille. Toivotaan että uudet taistelutantereet kelpaavat syksyn kutukarkeloihin.

Blogi: Etelän puroja